Paimiossa pt.2

Hei kaikille ! Mä varoitan nyt jo että nää tulevat tekstit ei välttämättä ole edellisten päiväkirjamerkintöjen kanssa samaa tasoa, koska muhun pumpattii ahkeraan lääkkeitä ja nukuin aika paljon. Enjoy !

23.1.

Herätys about 7 aikoihin joidenki saatanan verikokeiden takia. Eihän musta ole vielä verta imettykään. No kokeet otetaan ja mut tullaan kampeemaan istumaan ja aamupalaa syömään. Istuminen ei ole varsinaista istumista, ei mun pää kestä sitä vielä. Mulla oli vaan tyynyjä selän takana ja pääty oli nostettu ylös.
Mä olin saanut edellispäivänä antibioottia ja samaa tavaraa muhun oli laitettu myös yöllä. Unen laatu oli muistaakseni ihan ok siihen nähden mitä mulle oli tehty edellispäivänä.
En mä oikeesti muista tästä päivästä mitään muuta kuin sen, että ortopedit kävi taas käymässä ja lupasivat että pääsen dreenistä irti, mutta muut letkut täytyy vielä pitää. No dreenistä pääsin irti ja samalla sain jalan pois paketista. Tukisukkaa siinä pidettiin mutta mun nilkkaa alko polttamaan senkin kanssa niin sekin piti heivaa hemmettiin. Ei tarvinnut mitään kiristyssiteitä tai muuta kun pidin polvessa koko ajan kylmää, että mustelmaa ja turvotusta ei tulisi. Olin tosi iloinen siitä kun pääsin siitä sidemäärästä eroon ja tukisukkaa ei tarvinnut pitää. Dreenin reikä alkoi vuotamaan aika railakkaasti illalla ja suttasin sitä myöten yhden tyynyliinan, oman jalkani ja pyyhkeen joka laitettiin jääpussin alle.
Mä yritin olla tietokoneella illalla, mutta lääkityksen takia mulle tuli niin nopeasti huono olo, että ehdin olla siinä tunnin verran. Vanhemmat toi mulle eilen nettitikun mummilta lainaan niin pääsin nettiinkin erakoituminen vs. sari 0-1. Fysioterapeuttikin kävi päivällä, mut huonoon aikaan. Dreenu oli otettu vartti ennen ft:n tuloa pois, ja määräyksissä sanotaan että dreenin poisoton jälkeen ei saa liikkua kahteen tuntiin. No se olis ollu niiden letkujen kanssa vaikeeta.
Syöminen ei ollut mun juttu sinä päivänä. Sain ehkä about puolet, jos sitäkään kaikesta ruuasta alas.
 Nukkumaan 10 aikoihin.

24.1

Herätys taas 7 aikaa. ''Nimi ja syntymäaika''. Teki mieli sanoa että Anneli Järvinen 311269-6969. Pikkasen olin kyrpiintynyt. Sama rutiini kun eilenkin. Puol kasin maissa pääty ylös ja tyynyillä vähän apua että saan syötyä. Sain kaks lusikallista puuroa alas, mut kompensoin sen juomalla. Lääkärien iso kierto. Ja isolla mä meinaan ISOA. Huoneessa oli about 20 kandia, viis ortopediä, 2 fysioterapeuttia ja sairaanhoitajia.
Mun ''oma'' ortopedi tulee ensin huoneeseen ja huudahtaa et ''LAITA SE JALKA HETI SUORAAN'' mä olin ihan äimänä, et mitä helvettiä sä oikeen selität sehän on suorana? (myöhemmin tajusin, että tarkoitti sitä että polvitaipeen alla ei saa olla tyynyä, että se oikeesti TAIPUU suoraksi.)
Kierrolla mun sängyn vastapäätä oli ihan sikasöpö kandi ja olin iha punasena, koska en ollu päässy suihkuun ja olin ihan zombien näköinen ilman mitään muutakaan. Sain kuulla, että nivelsiteitä piti siirtää alaspäin, että ortopedit sai polven taivutettua suoraksi. Ei ihme, että on vähän arka.

ortopedi: -Sarin leikkaus oli tosiaan odotettua vaikeampi, sen suuren valguskulman takia ja siksi leikkauksessa meni pidemmän aikaa.
minä: -Ole hyvä.
ortopedi: -Kiitos.

Pääsin KAIKISTA letkuista irti (en viitsi mainita kaikkia koska häpeän ihan hitosti osaa niistä) tarkoittaen siis kipupumppua aka, epiduraalipuudutusta. Pääsin myös kanyylin johdoista eroon. Pääsin käymään kävelytelineellä vessassa. Jumppari pelästyi kun viiletin sen kanssa metrin liian pitkälle huoneen ovelta, jossa oli tarkoitus kääntyä takaisin.
Ruokailut meni taas persiilleen, mutta mä kompensoin mun syömättömyyttä nesteillä.
Iltapäivällä pikkuveli ja iskä tuli käymään. Se oli pikkuveljelle ehkä paskin käynti sairaalssa ikinä ja mulle paskin aika vierailuun, koska mun polveen särki aivan hir-ve-äs-ti. Veli oli ihan valkoinen ja näytti siltä, että itkee kohta. Äiti sano, että me ollaan oltu ainakun kaksosia. Tunnetaan toistemme tunnetilat niinkun toinen ne tuntis ja kärsitään jos toinen kärsii.
Ilta meni samalla tavalla kuin ennenkin: sain napapiikin, join pelkän teen enkä syönyt iltapalaa ja sammutin valon 10 aikaa huoneesta.

25.1.

Perjantai. Paskat.
Taas verikokeen otto ja aamupala 7 ja 8 välillä. Sain myös ihan mahtiuutisen. MÄ PÄÄSEN SUIHKUUN.
Ortopedinkin näin äkkiä käytävällä ja lupasi, että jos syön kunnolla niin mulle ei tarvitse tiputtaa punasoluja takaisin. Lupasin alkaa syömään. (tää lupaus meni karille myöhemmin). Pääsin suihkuun ja sain omat housut päälle ja mun olo tuntui heti paljon paremmalta ja terveemmältä.
Harjoiteltiin kepeillä kävelyä ja se oli mulle kivemman oloista kun kävelytelineen kanssa meno. Polvea yritettiin painaa alustaa vasten koukkuun ja saada sitä koukkuunkin, joka oli helpompaa ja kivuttomampaa kuin suoristaminen. Kaikki jänteet ja muut on niin tiukassa että se kipu, joka sinne taakse tulee on takareisikireys potenssiin 10.
Poispääsy sairaalasta luvataan maanantaiksi jos polvi menee tarpeeksi suoraan. JES.
Ruokailut meni persiilleen ja äiti toi mulle illalla Hesen kanasalaatin, josta mulle tuli vatsa kipeäksi. Täti tuli illalla käymään kummitytön ja serkkujen kanssa. Sain viikon viidennen muumilimupullon.
Äiti oli toisen pikkuveljen kanssa käymässä ja täytyy sanoo et tää ei oo ehkä niin empaattista sorttia kuin vanhempi-nuorempi veli on. Voi tietty auttaa asiaa, että tää on tottunut sairaalympäristöön, kun taas toinen ei ole koskaan tykännyt sairaaloista.

Samat iltapaskat kun ennenkin. Kännykän akku kärsii kun käytän sitä illalla kun mesetän kamujen kanssa.

--

Tälläistä ! :--) Seuraavat voi olla suppeampia, koska u know, viikonloput sairaalassa ei ole mitään tapahtumarikkaita.