Olen itse ollut kiusattu esikoulusta yläasteen 8- luokkaan asti. Kiusaaminen on kuitenkin minun kohdallani onneksi ollut vain henkistä eikä kukaan ole koskaan kajonnut minuun fyysisellä tasolla niin, että sattuisi.
Esikoulussa kiusaaminen oli lähinnä syrjään jättämistä, jutuille nauramista ja kieroon katsomista. En mä sitä silloin tajunnut, ajattelin varmaan että se on jokin vaihe tai että mä tein jotain väärin. Ykkösluokalla se oli samanlaista syrjään jättöä ja naureskelua. Sitä jatkui oikeastaan melkein koko ala-asteen. Neljännellä luokalla yks mun kaveri alko olemaan mulle kiva, mut mä epäilen että se oli mun pyörätuolin ansiota, koska se tykkäs työntää sitä (tai sai lisäpisteitä en mä tiedä, mutta tällänen olo mulla oli.) Yks tapaus on kuitenkin juurtunut muhun niin syvään, etten pysty koskaan antamaan sille ihmiselle anteeks joka sen sanoi.
Meillä oli kolmannella luokalla invalidiliiton keräys alkamassa ja yksi poika vaan totesi, ettei hän lahjoita kyseiseen keräykseen mitään, koska sitten mä hyötyisin siitä. Kiitos siis kun haukuit minua invalidiksi ilman mitään syytä ja kun olisit itse voinut katsoa peiliin ja et-niin-kehua-itseäsi. Yläasteella tää oli ihan samanlaista syrjään jättöä ja takana nauramista. Sitten kasiluokalla se alkoi rauhoittumaan, koska mä tulin ylisosiaalisemmaks reumaliiton kuntoutusmatkan ansiosta ja ne huomas et tein itse itsestäni pilaa ni ei se sattunut muhun samalla tavalla kuin ennen. Ysillä kaikki oli jo aika tavalla hyvin.
Mä olen siis ollut yläasteeseen asti kiusattu, mutta se kiusaaminen on tehnyt musta sen ihmisen, joka mä juuri nyt olen. Mä olen toiminut tukioppilaana ja olen aina huomattuani kiusaamista tai jotain naurettaavaa käytöstä muuten sanonut siitä sille ihmiselle suoraan. Mä en pelkää sanoa ihmisille asioita päin naamaa. Mä en pelkää käskeä jonkun olla hiljaa tunnilla. Reuma ei ole mikään syy kiusata ketään, mun lyhyt pituuteni ei ole mikään määrittelemään mua, mun väärissä asennoissa olevat jalat ei tee musta sitä mikä ihminen mä nyt olen. Mä olen se, mikä mä just nyt olen, koska mä itse olen kasvanut ja vahvistunut sitä myöten kun mä olen käynyt nää kaikki vaiheet läpi mun elämässä.
Kiusaaminen on oikeasti tosi rankka asia käydä läpi, mut minkä mä olen oppinut niin silmä silmästä hammas hampaasta. Yritä puolustaa itseäs ja jos se ei onnistu niin laita mulle vaikka sähköpostia sen voi pyytää multa tuolta kommenttiboksista! Ja jos sulta löytyy kavereita niin tukeudu niihin, kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika! EI KOSKAAN (paitsi jos olet aloittanut sen..)
Mä haluan, että Suomesta löytyy edes muutama koulu jossa ketään ei syrjitä minkään vuoksi ja, että kaikki saisi käydä koulun hyvillä ja iloisin mielin ja mä haluan auttaa!
