Koulun penkillä, tokana päivänä ruotsun tunnilla katottiin kaverin kanssa toisiamme kun meille infoiltiin ruotsin kirjoituksista ja aikatauluista ja todettiin toisillemme samaan aikaan: ''löysin just motivaatio tähä shaibaan''.
Mä olen koko lukioaikani tenyt jotain ihan muuta kuin kouluhommia. Läksyt olen tehnyt hutaisten, lukuläksyjä en ole lukenut, kokeisiin valmistautuminen on ollut todella säälittävää ja no mottona on melkein toiminut tämä kuuluisa: lukio lukematta läpi.
no guess what. EI TOIMI.
Vaikkakin lukioaika on ollut mun elämän parasta kouluaikaa, niin harmittaa nyt jo näin nelosluokalla todella paljon, että mun runsaasta vapaa-ajasta ei riittänyt intoa niiden läksyjen lukemiseen. Mulla oli todella vähän koulutunteja ja keskimäärin istuin koulunpenkkiä kuluttamassa noin 18 viikkotuntia. Se tekee kolme kokonaista koulupäivää, kolme kurssia ja kaksi vapaata. (Tottakai nuo viikon tunnit oli ripoteltu niin, ettei se nyt ihan noin mennyt, että se kaksi päivää olisi ollut vapaana, mutta jotta saatte kokonaiskuvan.)
Mulla olisi siis ollut yksi kokonainen päivä aikaa tehdä kouluhommia! Jos perjantait haluaa kokonaan vapaaksi, niin mikä mua esti tekemästä niitä kouluhommia sitten vaikka torstaina. Ei niin mikään, oma puhdas laiskuus, se esti. Karu totuus on se, että mun lukion todistuksessa ei olisi nyt niin paljoa kuutosia jos olisin edes lukenut ne läksyt kunnolla.
Lukion ykkösellä asenne koulunkäyntiin oli maailman huonoin ikinä. Luulin että mä pärjäisin lukiossa helposti, olinhan mä peruskoulussakin puskenut läpi. Sitten karu totuut iski. Lukio vaatii oikeasti töitä. Läksyt tehään parhaansa mukaan ja kappaleita opiskellaan itsenäisestikin sitä mukaa mitä niistä tunneilla puhutaan. Kieliä kannattaa pänttäillä pitkin kurssia, jotta kielioppi ja sanat jäävät päähän.
Mulla tää kaikki jäi. Mä en edes tiedä/ muista mikä mulle oli tärkeämpää lukion alussa. Nyt kuitenkin tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Se työmäärä minkä olisin voinut tehdä 1-3- luokilla pois, kasaantuu kaikki nyt niskaan. Mä istun koulunpenkkiä kuluttamassa enemmän kuin nykyiset abit keskimäärin, mä luen vapaa-aikanani ruotsin, historian ja terveystiedon ylppäreihin, yritän pärjätä muiden mukana muutenkin koulussa ja yritän pitää sosiaalisen elämäni kasassa. Ja pitää jonkinlaisesta nukkuma- ja ruokarytmistäkin kiinni. Se ei ole helppoa, mutta jos muutkin ihmiset on pystyneet siihen, niin miksen minäkin? Let's face it. Mä olen sitkeä kaveri ja mä olen itsepäinen, jos mä jotain päätän niin, anteeksi kielenkäyttöni, sehän perkele tapahtuu!
Täällä Ortonissa lukeminen on ollut helpompaa, kun ei ole ollut normaalia koulurytmiä sekoittamassa mun päätä. Jokaisen vapaahetken täällä, mä olen kuluttanut siihen, että mä olen lukenut historian suulliseen tenttiin, ruotsin preleihin ja äidinkielen uusintakokeeseen. Jälkimmäinen helpoin, eka stressaavin.
Poissaolojen takia, mun koulunkäynti on ollut muutenkin vaikeaa, ja nyt kun on kaikkea abijuttuja, tentti-infoja, prelejä, ylppäreitä, tenttejä yms yms. niin koulu on mulle prioriteetti nummer 1. Lääkäri ja ft- ajat sovitaan niin, että mä pystyn käymään mahdollisimman paljon koulussa eikä yksikään tärkeä koe tai vastaava mene korvattavaksi tai muuten ohi.
Mä päätin ryhdistäytyä. Mulla ei ole vaihtoehtoja enää, jos sen valkolakin haluan painaa päähäni keväällä. Mun on petrattava, mun on luettava, päntättävä ja päätettävä, että mä teen sen.
Ja mähän teen sen.
 |
| kuvat:weheartit.com |
-Sartsa
