juhlintaa

Hei kaikille ja jälkikäteen jussitoivotukset :)
Toivottavasti kaikki ovat ehjänä ja hengissä keskikesän juhlinnan jäljiltä. Itse vietin juhannusta kaverin mökillä kustavissa mahtavien ihmisten ympäröimänä. Jussia vietettiin aurinkoisissa mutta hyytävän tuulisissa olosuhteissa, mutta ei säätila ole ikinä meidän menoa estänyt.
 Jussin vietto aloitettiin jo torstaina ja juhlintaa jatkettiin lauantaihin asti. Jussiin mahtui hyvän seuran lisäksi hyvää ruokaa, paljon juotavaa, telttailua, naurua ja akrobatian harrastamista.

Itse juhlin kolme päivää juhannusta. Juhlinnalla tarkoitan juuri sitä itseään. Torstaina pelailtiin juomapeliä ja siemailtiin alkoholia jos missä muodossa ihan vain jussin ja toistemme kunniaksi. Oltiin pitkästä aikaa koko kaveriporukan voimin juhlimassa ja se oli jo itsessään juhlimisen arvoista. Perjantaina meininki jatkui iltapäivästä kun saatiin loputkin kavereista paikalle. Perjantaina juostiin kertakäyttöastioiden perässä, saunottiin, laulettiin karaokea ja käveltiin metsän ja kivikkoisen rannan läpi kallioiselle rannalle kokon perässä. Myös mielipideriitoja saatiin aiheutettua yöllä.
Lauantaina lähdettiin iltapäivällä kotia kohti, oltiin tunti kotona ja lähdettiin pienemmällä porukalla baariin.

Tämä päivä onkin mennyt jussista toipuessa. Krapulasta en ole missään vaiheessa kärsinyt ja muistikin on tallella. Koko päivän olen kuitenkin viettänyt hupparin huppu visusti päässä ja polvimittaiset villasukat jalassa. Meillä oli aamusta niin kylmä sisällä, että pidin toppatakkia tunnin päällä sisällä. Mahdollisimman mukavalla vaatetuksella on menty. Mun kyynärpää rupesi ennen jussia temppuilemaan ja aina juhlinnan jälkeen on vähän jähmeä ja kipeä olo koko kropassa. Tuntuu että kaikki pienetkin aiemmin tuntuneet nivelkivut ovat juhlinnan jälkeen potenssia suuremmat.

En koe, että reuman takia mulla olisi jotenkin normaalia huonompi viinapää. Päinvastoin. Mä en myöskään koe reuman rajoittavan mun mahdollisuutta juhlia millään tavalla. Toisaalta taas en koe tarvetta vetää kännejä päälle joka viikonloppu. Mä pystyn pitämään hauskaa ilman alkoholiakin ja silloin kun alkoholia tulee otettua, tiedän omat rajani ja pysyn niiden sisällä. Muistan juoda illan aikana myös vettä, seuraava päivä on muuten hirveä. Bileiltana en ota lääkkeitä. Tässä asiassa olen rehellinen. Trexan ja alkoholi eivät tiettävästi kuulu yhteen, enkä halua riskeerata muidenkaan pillereiden kohdalla mitään.
Mä odotan sitä hetkeä kun kaveripiirissä pystytään pitämään hauskaa ilman tippaakaan alkoholia ja odotan sitä, ettei kaikilla olisi tarvetta juoda joka viikonloppu. Sitä ei ole kiva seurata sivusta kun oman ikäiset pilaa elämäänsä. Alkoholi nielee myös paljon rahaa ja mä ostan mieluummin lakanoita tai astioita, kuin alkoholia.

Tälläistä tällä kertaa, seuraavan kerran kirjoitan vasta kun musta on tullut inttileski.. (nyyhkis)
leppoisaa keskikesän aikaa ! :)

 xx Sartsa

Reuma ja parisuhde

Hei taas kaikille!
Viimeisestä kirjoituksesta onkin ehtinyt taas tovi vierähtää, mutta täällä mä olen, ruudun toisella puolella edelleen.

Mua on muutamaan otteeseen pyydetty kirjoittamaan aiheesta reuma ja parisuhde. Aihe on mulle vähän vaikea, koska mä itse en koe reuman olevan mikään este seurustelulle, mutta kyllähän tää sairaus tietynlaisia esteitä tielle tuo..

Itse olen nyt seurustellut pian 8 kuukautta poikaystäväni kanssa ja pieneen aikaan on mahtunut paljon kaikkea. Mulla on ollut leikkaus tässä välissä ja monenlaisia kiputiloja on poikaystävä joutunut mun kautta näkemään. Vaikea sairasloma mun nilkan luudutusleikkauksen jäljiltä oli mulle meidän seurustelun haastavin koettelemus. Kipsin kanssa eläminen ei ollut helppoa ja poikaystävän apu oli mulle suurempi mitä hän voi kuvitellakaan.

Mä olen aina ajatellut, että terveessä parisuhteessa molemmat osapuolet voivat hyvin, kunnioittavat ja tukevat toisiaan. Reuma ei ole koskaan ollut mulle suuri este, joten sitä se ei saa olla mun poikaystävällekään. Satunnaiset ja tulevat leikkaukset ovat suuri haaste tiellä, mutta mä olen aina kokenut ne mun omiksi taisteluikseni. Ortonissa käynnit kasvattavat meitä molempia. Välimatka tekee joskus ihan hyvää ja se auttaa muistamaan, kuinka tärkeä toinen oikeasti on mulle. Reuman takia mä osaan vaatia omaa aikaa ja tilaa, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut vaatia. Mä en väitä meidän suhdetta normaaliksi, mikään ei voi koskaan olla mun kanssa normaalia, mutta jokainen suhde on omanlaisensa ja niin kauan kuin molemmilla on hyvä ja turvallinen olo, on kaikki hyvin.

Tällä hetkellä mulla on kokonainen olo. Poikaystäväni on huomaavainen ja huolehtivainen herrasmies, joka on valmis tekemään mitä vain, jotta mulla olisi hyvä olla. Ja mulla on hyvä olla. Mun on vaikea puhua mun poikaystävän puolesta, mutta kyllä mä uskon, että hänkin on onnelinen. Vaikka me ollaan erilaisia niin meidän välillä on silti jokin käsittämätön side, mikä yhdistää meitä.  Mä en ole katunut päivääkään tähän seikkailuun ryhtymistä ja mä toivon, että tää seikkailu jatkuu pidempään. Mä en anna jonkin näin hyvän ja ihanan asian kaatua mun sairauteen.

(kuvat:weheartit.com)

xx Sartsa