sunnuntai 30. joulukuuta 2012

bye bye 2012, hello 2013

Vuoden 2012 piti olla maailmanlopun vuosi. Maailmanloppua ei tullut ja mä luulen, että me ollaan kuitenkin loppujen lopuksi hyvinki iloisia siitä, että saadaan vielä muutamia vuosia täällä nauttia ja kärsiä.
Mulla ei ole oikeastaan mistään reumaan liittyvästä täällä tänään kirjoitettavaa. Mä vaan ajattelin tulla vetämään mun koko vuotta yhteen.
Vuonna 2012 mä olen tehnyt paljon asioita. Muunmuassa rastittanut yli mun bucket listastasta muutaman asian yli.

Kaikkein suurimpana ja varmaan tässä nyt heti ensimmäiseksi mulla tulee mieleen tän blogin perustaminen. Tää oli mulle jotenkin suuri päätös, että mä rupean kirjoittamaan toista blogia ja nimenomaan, että mä kirjoitan reumasta. Omat kokemukset on kuitenkin sellaisia, että mun täytyy aina miettiä uskallanko mä oikeasti sanoa asiat niinkuin ne mun mielestä on ja että kannattaako mun nyt oikeesti kertoa asiat vähän ruusuisemmin vai rankalla värityskynällä väritettynä. Mä kuitenkin itse haluan lukea asiat sellaisina kuin ne on, mutta joidenkin pienet mielet ei vain kestä sitä. Tää on kuitenkin mun blogi ja kirjoittajana täällä olen mä, ei kukaan muu ja mä en itseäni voi muuttaa enkä haluaisikaan.
Toinen asia, joka tulee heti mieleen on se, että mä täytin 18. Se kauan odotettu ikä oli vihdoin täällä ja mä olin innoissani. Mä olen aikuinen. YEAH. sure, why not. Mä luulen, että mä sairastan jotain Peter pan- syndroomaa, koska mä en tunne olevani aikuinen. No joo, maksanhan mä laskuja ja olen itsenäisempi sairaanhoidossa, mutta mä olen aina ollut jotenkin tosi itsenäinen reuman suhteen. Mä olen hoitanut itse napit naamaan, neulat nahkaan ja.. riimit loppus. No mut ymmärsitte kuitenkin? Helpompi on tähän hommaan ryhtyä kun tietää jotain ja suomentaa lääkärin latinaa omille vanhemmilleen. (värikynä)

Mä sain ajokortin ja auton. Se, että mulle oikeasti löytyi auto jota mä pystyn ihan itse ajamaan oli, ja on vieläkin, ihan hirveän iso juttu mulle. Mä en ole riippuvainen vanhempieni kuskauksista kavereille tai koulun tapahtumiin. Mä voin itse lähteä ajamaan Turkuun shoppailemaan jos haluan ja arvatkaa mitä? Nyt ku mä olen ajanut noin 4 kuukautta, en enää ikinä haluis olla ajamatta. Musta vaan tuntuu että ajaminen on mun juttu ja on oikeesti kun mut ois luotu sitä varten. Ärräpäitä pääsee useampia ja monta kertaa ratin takaa, mut minkäs sille voi. Ihminenhän mäkin olen. Mä ajoin autokoulun manuaalilla ja se oli mulle iso juttu. Mä pystyin oikeesti painamaan sitä kytkintä pohjaan, vaikka sen käyttäminen olikin joskus vaikeempaa.. Pääsin inssistä ekalla läpi ja olin ihan liian onnellinen.
Löysin bändin, joka on antanu mulle voimaa jaksaa kaiken turhan paskan läpi. Aina kun ketuttaa ja tekis mieli huutaa ja kovaa, niin laitan vain tän soittimeen ja olo paranee. Muahan ei siis haittaa, että tän bändin pojat sattuu olemaan mun ikäluokkaa, hyvännäköisia ja brittiläisiä. Joko joku arvas? jep. One direction.

Mä nostin muutaman aineen numeroa koulussa. Mä olen käynyt vertaistukitapahtumassa, yhdellä menestyksellä. Saanut uusia kavereita. Juhlinut. Käynyt ortonilla. Saanut tekonivelleikkaus ajan. Käynyt lääkehoidoissa. Käynyt Paimiossa. Tyhjennyttänyt polven kahden vuoden tauon jälkeen. Ja se mikä mun mieleeni nyt vielä tulee mainitsemisen arvoisena asiana on se, että mä olen oikeasti saanut mun elämään oikeesti ehkä tärkeimpiä ihmisiä ikinä. Mimmi on oikeesti ihminen, jolle mä voin kertoa kaiken, jonka kanssa voi nauraa, itkee ja huutaa. Ja vaikka toinen pitääkin majaa tällä hetkellä poron perseessä ja mä olen täällä suden perseessä, ni onhan meillä facebook, posti ja ja ja hirrveen hirrveen kivaa tää nykytekniikka on.
Rrikkaus, rrakkaush ja rushketus. oot rakas mussu! <3

Hyvää Uutta Vuotta 2013 ! Tehdään siitä kivempi kuin 2012 !





maanantai 24. joulukuuta 2012

taas toivotus hyvän joulun

Hyvää Joulua kaikille mutinoita lukeneille ja niitä jatkossakin lukeville!
Pitäkää hyvä, rauhallinen ja mahdollisimman kivuton joulu rakkaat mussut!