luudutusleikkaus #2

Hei vain, minä täällä taas ! :)
Nyt kun leikkauksesta on kulunut jo kaks kuukautta about, ni ajattelin tulla kertomaan viimeisimmät kokemukset leikkauksesta.

Torstai oli mulle sairaalassa raskain päivä. Ajatus kipsistä ketutti, nukkuminen oli pyllystä kiilatyynyn takia ja yö oli ollu vaikea. En saanut orastalevien kipujen takia nukuttua kunnolla ja koko torsia meni sumussa kun mulle kiikutettiin vahvoja särkylääkkeittä tunnin välein, kivut oli tosi vaikeita. Muistaakseni torstaina lähdettiin jo yrittämään kepeillä kävelyä, mutta se jäi lyhyeen, koska pää oli niin tumussa.
Perjantaina pääsin sairaalasta kotiin ja sain reseptejä laskimotukoksen ehkäisyyn ja särkylääkkeisiin.

Nyt kun mulla on ollut jalka kipsittömänä jo 10 päivää niin ei voi muuta sanoa kuin, että ristus mikä reissu. 6 viikkoa meni paljon nopeampaan mitä odotin. Mä olen käynyt ylioppilaskirjoituksissa lääkepöhnässä ja aneemisena, jumpassa on jouduttu miettimään mitä voisi tehdä ja elämä alkoi hymyillä kun kipsijalalle sai varata. Kuuteen viikkoon on mahtunut liikaa kaikkea. Vaikeinta mulle on ollut suihkukäynnit. Kun jalka pitää suojata muovilla ja varoa, ettei kipsi kastu. Voin kertoa, että neljännen viikon kohdalla suihkuun ei menty ilman itkupotkuraivareita (t. Sartsa kesäl 20w). Mulla on ollut niin paljon mietittävää näiden kuuden viikkojen aikana ja se erakkoelämä, ylioppilaskirjoitukset, jatkuva lukeminen, sisälläolo, anemia, kävelykiellot ja lihasjäykkyydet alkoi painamaan mun kaalia niin pahasti, että vesi kiehui useasti yli. Kätevintä mulle oli rullailla kotona pyörätuolilla; tavarat sai jääkaapista pöydälle ja takaisin ilman, että piti pomppia yhdellä jalalla. Ja luojan kiitos jalka leikattiin vasta nyt. Vasemman jalan päällä oli vankempaa ja turvallisemman oloista pomppia, kun tekonivel on paikoillaan.

Nyt kun olen kipsivapaa, mutta lonkkakipuinen, niin elämä on silti jotenkin aurinkoisemman oloista. Saan pidettyä farkkuja jalassa, pestyä oikeaa jalkaa, astuttua kunnolla sen päälle ja ennen kaikkea, elettyä hieman jähmeän, mutta kivuttoman nilkan kanssa. Kamalin kohta jalassa on kantapään leikkaushaava. Se on ollut tosi kova ja rupinen, onhan se kantapäässä. Ollaan kotona käytettyä bepanthenia ja muita rasvoja, jotta jalka palautuisi normaalille ns. kosteustasolleen, kuusi viikkoa kipsin sisällä ja jalka vähän niinkuin lohkeili ihoa pois. Nukuin pitkään putkisukka jalassa kun illalla rasvattiin jalkaa. Niin, kantapään haava on siis hieman kipeä sen päälle astuttaessa, mutta olosuhteet huomioon ottaen ihan siistin näköinen. Jalan sivussa oleva haava on siisti ja se paranee varmaan tosi olemattoman näköiseksi.

Mua kiusaa tällä hetkellä eniten siis lonkka. Mun ilokseni sain eilen jo istuttua normaalisti, kävelykin oli suht kivutonta ja sain housut jalkaan sillä tavalla, normaalilla tavalla. Sitä hymyn määrää kun pärjäsi vähillä särkylääkkeillä ja pääsin jo ajamaan! Mulla oli mun autoa ikävä jo. :) Ajoin poikaystävälle, raukka kun on rampannut täällä joka viikonloppu kun mä olen ollut raajarikkona. Matka sinne on myös sen verran lyhyt, että jos olisi ongelmia myöhemmin tullut, olisin päässyt silti vaikka hammasta purren takaisin.

Tässä siis mun kuulumisia, jos kysyttävää on jäänyt niin ottakaahan yhteyttä sähköpostilla (löytyy oikeasta reunasta infon alta) tai tänne kommenttibokseihin vain kyssäriä tulemaan ja meitsi vastaa! :)
Älkää huoliko, musta kuullaan täällä vielä ja mahdollisimman pian toivottavasti vielä, kirjoittelen aina kun inspiraatio iskee.

Ihanaa kevään alkua ja hyvää pääsiäistä !
xx Sartsa