Kävin siis kaksissa yliopiston pääsykokeissa: suomen kielen ja sosiaalityön kokeissa. Molemmat tuntuu niin paljon omilta, mutta sosiaalityön kokeissa materiaalia selatessani se tunne iski: tätä mä haluan opiskella ja tehdä. Sosiaalityö tuntuu niin yksinkertaiselta tavalta auttaa ja vaikka sosiaalityöntekijät ovatkin ehkä vihatuimpia ammattinimikkeitä tässä maassa, tuntuu sekin johtuvan vain siitä, että ihmiset eivät ymmärrä mitä kaikkea se ammatti vaatii.
Pääsykokeet menivät kuitenkin molemmat tänä vuonna penkin alle, enkä syytä systeemiä tai muita ulkopuolisia tekijöitä. Syytän itseäni. En lukenut tarpeeksi, ei ollut motivaatiota tai halua. Tai molempia olisi ollut, mutta jotenkin saamattomuus tai jokin muu otti musta vallan ja ei vain tullut luettua tarpeeksi. Menin silti kokeisiin, koska eihän se ole keltään pois, jos menen katsomaan millainen meininki siellä on. Menin ja totesin, että yliopisto on mulle sopiva paikka. Yllätyin siitä, että osasin suunnistaa valtavalla yliopiston alueella juuri oikeisiin rakennuksiin ja vielä oikeisiin luentosaleihin. Yllätyin siitä, kuinka helppoja kokeet olivat, jos olisi lukenut tarpeeksi.
En harmittele sitä, etten tule pääsemään kouluun syksyllä. Ehkä on ihan hyvä pitää pieni breikki koulusta, siellä kun on nyt tullut istuttua jo 15 vuotta. Mulla on koko elämä aikaa opiskella ja tehdä virheitä. Koko elämä aikaa kokeilla ja todeta, että olin väärässä. Aikaa oppia virheistä ja tehdä ensi kerralla paremmin. Välivuosi antaa mulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia töitä, jos ja kun niitä saan. Mahdollisuus tehdä enemmän vapaaehtoistöitä ja mahdollisuus opiskella kokonaisen vuoden verran omassa tahdissa ensi vuoden pääsykokeisiin.
Kävi miten kävi, ammattinimikkeettömäksi en jää, sillä olen nyt valmis asiakaspalvelun ja myynnin merkonomi! Kaksi vuotta meni ihan älyttömän nopeasti ja nyt jään odottamaan uusia haasteita (en mä nyt oikeasti siis odota, että ne tulee kotiovelle, vaan haen niitä itse).
Mukavaa kesän alkua kaikille!
xx Sari
Onnea ammattinimikkeestä! Välivuosi tekee hyvää, oon itsekin joutunut pitämään kaksi välivuotta, ja löysin sitten vihdoin oman alan: opiskelen viestintää yliopistossa. Löysin sun blogin juuri. Sairastan itsekin reumaa ja kirjoitin siitä juuri, oon ollut tosi huono puhumaan siitä aiemmin mutta nyt aion alkaa kertoa omaa tarinaani :). Liityin sun blogin lukijaksi, ja jatkan sinun tarinasi lukemista.
VastaaPoistahttp://turkoosivadelma.blogspot.fi/
Kiitos paljon! Mä en usko, että välivuosissa ois mitään pahaa, päinvastoin ihminen voi kehittää itseään vaikka millä saralla välivuoden/-vuosien aikana. :) Mäki kävin lukemassa sun blogia ja taisin jäädä koukkuun.. :) Pakko myös mainostaa, että kai oot muistanu liittyä Suomen Reumanuorten jäseneks, suosittelen ;) etitään uusia aktiiveja ja blogiin kirjoittajia, vapaaehtoisesti tietenkin. :)
Poista