kuulumisia part unknown

Elämä on ollut aika hektistä viimeisen kuukauden aikana. Käytiin poikaystävän kanssa tammikuun loppupuolella viikon verran asuntonäytöissä, saatiin asunto joka täyttää molempien toiveet, muutettiin, käytiin sukuloimassa ja hankittiin kissa.

Itsenäinen elämä on aika kivaa. Mitä nyt laskut tuntuu tunkevan kaikki saman kuun aikana luukusta sisään, mutta asioilla on tapana järjestyä. Mä tykkään asua avomieheni kanssa ja musta on mukavampaa sanoa avomies kuin poikaystävä. Meiän kolmehenkisellä perheellä menee tällä hetkellä hyvin ja mulla menee hyvin. Sain tänän kortisonia ranteeseen. En oo saanut ranteeseen moneen moneen moneen vuoteen kortisona, mutta nyt oli pakko hakea piikki. Kirjanpitäjäksi kun opiskelen niin tilikirjauksia ja tilinpäätöksiä pitää väkisinkin tehdä käsin. Toivotaan että piikistä olisi jotain apua. 

Mulla on myös sellainen olo, että mun pitäisi päästä ortopedin vastaanotolle. Oikea polvi on alkanut tekemään ns. vasempia. Kipuilee, on huojuvainen ja turvattoman oloinen. Lukkiutuu ja rahisee. Melkeen pettää alta. Kipu on polttavan pistävää ja se tuntuu pääkopassa asti. Kuitenkin haluaisin mennä mahdollisimman pitkään ilman pedin vastaanottoa, koska mä tiedän mitä sieltä ois tulossa ja mulla ei ois just nyt aikaa/välttämättä tahtoakaan niille vaihtoehdoille. 

Otin jäykkäkouristusrokotteenkin tuossa viikko-pari sitten. Piti ottaa se nyt, kun meille tuli tosiaan tuo pieni kehruukone. Joka on myös aikamoinen kiipeilijäkaveri, kirjaimellisesti. En ole jäykkäkouristusta tietääkseni ikinä saanut, joten nyt oli pakkorako. Hieman siitä tuli käsi kipeäksi (paitojen hihat sattui) ja nyt pidemmän ajan kuluttua pistoskohta on kovettunut sisältä, siellä on sellainen pieni pahkura. Ennen se ala oli laajempi, nyt se on pienentynyt. 

pahoittelut tässä vaiheessa tekstin ÄÄRIMMÄISESTÄ sekaisuudesta

Tosiaan. Meidän pieni perhe sai perheenlisäystä. Karvaisessa, purisevassa ja naukuvassa muodossa. Hipsu on pieni maatiaiskisu, joka tykkää nukkua sylissä, kehrätä kovaa, syödä, leikkiä ja seurata hiekkalaatikon tyhjennystä. Hipsu on aika poika kiipeilemään ja hyppimään ja jalat onkin pienillä ruvilla kun tuo karvapylly on päättänyt kiivetä reittä pitkin. Hipsu on tosi ihmisrakas ja seurallinen kisu ja ennenkaikkea tosi rohkea kisu. Ei pelkää hirveän herkästi mitään uutta ja mielellään tutkii nurkkia, ihmisiä ja tavaroita. 

Ei mulla kummempia tällä kertaa, voisin enskerralla yrittää palata yhden toivepostauksen parissa. Siihen asti aurinkoista kevään alkua!

Sari