Hei kaikille ketkä tämän näette.
Mä olen siis Sari olen 17-vuotias nuori Pöytyältä, joka sairastaa (lasten)reumaa.
Reumaa olen sairastanut 1,5-vuotiaasta lähtien ja jo pienestä pitäen on pitännyt totuttautua tippaan (kanyyliin), verikoe neulaan, lääkkeisiin sekä erilaisiin ihmisiin.
Reuma alkoi minulla polvista. Polveni tulehtuivat ja ne tähystettiin ja näin minulle todettiin reuma.
Pienestä tytöstä asti olen saanut kortisonia sekä suun kautta että niveliin. Annostukset suun kautta ovat vaihdelleet mutta nykyään ne ovat hyvin pieniä eikä niveliinkään jouduta sitä niin paljoa enää tunkemaan.
Parhaimmillaan muutamaa vuotta nuorempana molemmat käteni olivat kauttaaltaan laastareissa, samoin jalkani.
Tautini on ollut todella aktiivinen muutamina vuosina ja olenkin viimeisen 10-7 vuoden aikana käynyt kaikki biologiset lääkkeet kerran- kaksi läpi. Humirassa ja kineretissä olen ollut koekaniinina, embrel on mennyt, remicade on mennyt ja tällä hetkellä saan roactemraa.
Hoitohistoriaani voisi jatkaa tähän loputtomii mutta eiköhän tuo nyt riitä. :)
Ainiin melkein kaikiki kipulääkkeet ja muut reumalääkkeet on tullut myös kokeiltua, mutta eihän nuo oikein tunnu tehoavan tähän supersankarikroppaan, mutta kyllä mä pärjään.
Nykyään mua ei utnnista reumalapseksi muuta kuin tuosta vasemman jalan valtavasta valguksesta, eli jalka on kääntynyt polven kohtaa sellaiset 20 astetta ulospäin. Myös pieni kokoni kielii siitä, että kaikki muumit ei ole laaksossa.
Näin tämä riittää minusta lisää saa tietää jos haluaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti